Sana viikonvaihteeksi: viivästynyt siemensyöksy

“Retarded ejaculation. An English equivalent of the Latin medical term ejaculatio retardata.”

Löysin muuton yhteydessä jostain hyllyyn rantautuneen Wordsworthin seksuaalisuuden sanakirjan Dictionary of Sex. Suhteellisen vaatimattoman oloinen opus, joka lupaa seksuaalisuuteen, seksiin ja kehollisuuteen liittyvälle 5000 sanalle akateemisesti pätevän, ajankohtaisen ja silti viihdyttävän selityksen. 

Kirja lupaa lukijalleen kattavan käsityksen kaikesta oleellisesta seksiin liittyvästä. Tämähän on kiinnostavaa, ajattelin. Kiinnostavaa ja avartavaa kurkistaa, mikä vuonna 1987 oli seksologisen ymmärryksen keskiössä. Laitetaan teos testiin ja lähdetään pähkäilemään sana viikossa. 

Sana valikoituu metodilla päämäärätön selaus mille tahansa sivulle ja sieltä poimitaan termi, joka ensimmäisenä näkökenttään sattuu osumaan. Kristallin kirkkaisiin ei ole kiinnostavaa tarttua ja päällekkäisyyksiä pyrin välttämään. 

Vaikeutunut siemensyöksy

Ja sitten tämän ensimmäiseksi tarjotun termin kimppuun. Sanakirja itsessään päätyy tässä ei-selitys lainkaan -selitykseen, mutta tiedetään nyt ainakin se, mitä vaikeutunut siemensyöksy on latinaksi. Ja sitähän se on edelleenkin latinaksi. 

Nykykielellä englanniksi käytetään termiä delayed ejaculation. Retarded tarkoitti joskus lääketieteessä neutraalisti hidastunutta tai viivästynyttä, mutta nykyään sillä on vahva halventava sävy. Jätetään se siis terminä historiaan. 

Suomeksi tämän hetkisen parhaan ymmärryksen mukaan vaikeutunut siemensyöksy on hyvä termi käyttää sellaisissa tilanteissa, joissa peniksellinen ihminen ei laukea sellaisessa aikataulussa, jossa toivoisi. Siemensyöksy, ejakulaatio kestää pidempään kuin ihminen itse haluaisi. Myös viivästynyttä ejakulaatiota näkee terminä käytettävän.

Mutta eikö pitkä kesto ole hyvä asia?

Jos on. Joskus ei.

Seksissä kesto on merkityksellistä vain suhteessa siihen, miltä se tuntuu ja mitä läsnäolijoiden aikataulu tai toiveet mahdollistavat. Mikään ajallisesti pitkä tai lyhyt seksin osio ei itsessään ole tae hyvästä tai huonosta. Tai nautinnosta. Tämä periaate pätee myös peniksiin ja siemensyöksyihin.

Joskus saatamme olla itse luotujen aikataulujen pinteessä. Saatamme ajatella, ettei saa laueta liian nopeasti. Pitää kestää. Pitää olla intohimoinen, mutta ei liian hätäinen. Toisaalta jos laukeaminen ei tule sopivassa ajassa, huomaamme olevamme toisenlaisen huolen äärellä: miksi mitään ei tapahdu?

Vaikeutuneen laukeamisen oheen on hyvä myös muistuttaa, että ihminen voi olla kiihottunut, nauttia kosketuksesta, haluta seksiä ja tuntea läheisyyden hyväksi ja silti siemensyöksy voi viivästyä tai jäädä tulematta. Sama pätee orgasmiin.

Usein orgasmi ja siemensyöksy tapahtuvat samaan aikaan, minkä vuoksi ne arjessa niputetaan helposti yhteen. Niiden hermostollinen säätely kulkee kuitenkin osin eri reittejä ja joskus ihminen voi kokea orgasmin ilman näkyvää siemensyöksyä. Toisinaan siemensyöksy voi tuntua vaisulta tai erilaiselta kuin ennen. 

Mitä se vaikeutunut sitten on?

Jos seksissä vaihtelu on normaalia ja kumppaniseksissä aikataululliset asiat sovittavissa, mistä se viivästyneen siemensyöksyn vaikeus sitten voi johtua? Harva meistä ja kehoistamme kuitenkaan mahtuu kovin tiukkaan käsikirjoitukseen. Eikä niihin tarvitsekaan mahtua.

Seksuaalisten toimintojen vaikeus syntyy tyypillisesti silloin, kun omat tai mahdollisten kumppaneiden odotukset ja kehon tapa toimia eivät ole ihan samassa tahdissa.

Siemensyöksyn vaikeutumisessa voidaan puhua sellaisissa tilanteissa, joissa viivästyminen aiheuttaa painetta, kipua, turhautumista, tilanteiden välttelemistä, omaa tai kumppanin epävarmuutta tai kokemuksen siitä, että seksi muuttuu nautinnon sijasta suoritukseksi.

Helpotus voi löytyä aikataulun väljentämisestä ja rauhoittumisesta seksin äärelle tai seksin käsikirjoituksen muuttamisesta tai omien seksin "onnistumisen" mittareiden tarkastelusta tai seksin tekemisen tekniikoista. Tai monesta muusta asiasta, jota minä en tähän osannut tuottaa.